Osa 3: Keski-ikä

Osa voisi pitää tuota sanaa kirosanana. Kyllähän sen ympärille monesti leijailee sellainen negatiivinen katku. Vaikka kuinka sitä itsensä joskus löytää ajattelemasta, että ollapa nuorempi - en kuitenkaan henkilökohtaisesti haluaisi olla yhtään nuorempi. Ikä on siitä mukava asia, että monesti se tuo myös sitä kuuluisaa älliä. Ja itsevarmuutta!

Vaikka paperilla olisi mikä tahansa numero, niin ei sitä aina ymmärrä omaa vanhenemista. Paitsi siinä kohtaa, kun kohtaat itseäsi 10 vuotta nuorempia ihmisiä ja vietät hetken heidän seurassaan. Sitten sä ymmärrät - sä oot niin pudonnut kärryiltä. Samaan hengenvetoon oot paasaamassa niille, miten ei kannata kulkea nilkat paljaina kelien kylmetessä, miten nykyiset asuntolainojen korkoprosentit hirvittää tai kuinka silloin sun nuoruudessa oli ihan eri muotivillitykset. Kun tarkemmin katsot niin huomaat, että ne muotivillityksetkin alkaa tekemään paluuta..eli siis vanhojahan tässä ollaan! Tuleekohan viiva-kulmakarvatkin muotiin? Toivon sydämeni kyllyydestä, että ei tule. 

Polvikivut ja krapulat sen kun pahenevat vuosi vuodelta, mutta kyllä siitä ikääntymisestä voi nostaa paljon myös hyviä puolia. Esimerkiksi on ihan mukava huomata henkistä kasvua; ihan luonnollista ajatella maailmasta eri tavalla nyt, kuin 16-vuotiaana. On ihan hassua, miten sitä pitää jo niin varhaisessa vaiheessa mukamas tietää, mikä susta tulee isona ja miten sä haluat suunnitella koko elämän - eihän silloin vielä tiedä oikeasta elämästä mitään. Monesti kuulee ihmisten puhuvan, miten heillä oli ihan selvät sävelet mitä alkavat opiskelemaan ja minkälaista työtä haluavat tehdä..mulla ei ainakaan ollut. En oo ihan varma vielä tänäkään päivänä, mikä se mun unelmatyö tai -ammatti olisi. Oon tykännyt tehdä kyllä montaa erilaista työtä, ehkä se onkin se "mun juttu". Vaihtelevuus ja monipuolisuus. Mutta niistä hyvistä puolista vielä..mun mielestä vanhenemisen hyviä puolia, eikun siis ehdottomasti paras puoli on itsevarmuuden kasvu ja epävarmuuden väistyminen. Ne nuoruuden kipuilut on ihan kaameeta ihmisen kiusaamista. Sitä sitten pikku hiljaa tajuaa, ettei sun tarvitse olla jatkuvasti täydellinen eikä kukaan muukaan ole. Murheitakin tulee kyllä ja kaikenkokoisia ongelmamöykkyjä, mutta niiden kanssa oppii elämään ja asioilla on lopulta aina tapana järjestyä. 

Ajan kulussa pelottavinta on se, että se tapahtuu koko ajan nopeammin. Ihan kirjaimellisesti vuodet vain juoksee eteenpäin ja tuntuu aivan käsittämättömältä, että pystyy puhumaan asioista, jotka tapahtui "20 vuotta sitten". Miten se on mahdollista, jos on juuri viettänyt 23-vuotis syntymäpäiviään 😉

Sen lisäksi välillä oon pysähtynyt miettimään, miten kovasti kehitys on kehittynyt tässä oman eliniän aikana. Siis meille on tullut kaikki tietokoneet, älypuhelimet, sähköautot, sosiaalinen media, suoratoistopalvelut, musiikkipalvelut, itsepalvelukassat, ruoan kotiinkuljetukset..muutamia mainitakseni. Kuitenkaan niitä lentäviä rullalautoja ei vielä ole..🤔 Näistä ei mitään ollut silloin kun itse oli pieni. Aika käsittämätöntä miten nopeasti on saatu paljon aikaan. Ihme jos ikäihmiset on pikkasen kuutamolla, miten tämä nykyteknologia toimii (kun sitä on välillä itsekin!). Samassa sitä oikeastaan voi ihmetellä, että miten jotkut asiat sitten taas ei kehity lainkaan tai ovat ihan käpylehmä-tasolla edelleen...